Etusivu / Blogi / Tekstiilituotanto / Tekstiilituotteiden elinkaari – tapausesimerkkinä farkut

Tekstiilituotteiden elinkaari – tapausesimerkkinä farkut

  • tehnyt

Elinkaariajattelun perusperiaatteena on, että tuotteen aiheuttamat ympäristövaikutukset tulee sisältää valmistusprosessin (suorat vaikutukset) lisäksi kaikki ne ympäristövaikutukset, jotka aiheutuvat tuotteen elinkaaren eri vaiheissa ennen ja jälkeen sen valmistuksen (epäsuorat vaikutukset). Tavoitteena on selvittää tuotteen valmistuksen ja käytön kokonaisvaikutukset eli vaikutukset ”kehdosta hautaan”. 

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kulutus_ja_tuotanto/resurssitehokkuus/elinkaariajattelu

On ollut helppoa ajatella toimivansa ympäristöystävällisesti valmistaessa tuotteita esimerkiksi vanhoista verhoista, rikkinäisistä farkuista ja sukulaisten hylkäämistä kangaspaloista. Näitä tuotteita varten täytyy ostaa uutena ainoastaan ompelulankaa ja kenties vetoketjuja ja muita pieniä tarvikkeita. Kierrätysmateriaaleista valmistaessa ympäristövaikutukset ovat pienet ja tuotteella on pitkä elinkaari. On hyvä tiedostaa millaisen matkan materiaalit ovat jo tehneet ennen kuin ne ovat päätyneet ompelijan työpöydälle ja miettiä mitä valmistettavalle tuotteelle tapahtuu käytön jälkeen. Materiaalia arvostaakin enemmän, kun tietää miten paljon ympäristöä on se kuormittanut elinkaarensa aikana.

Puuvillapellolta farkuiksi – farkuista uudeksi tuotteeksi

Hyvänä esimerkkinä toimii puuvillasta valmistetut farkut. Ensin raaka-aine eli puuvilla on viljelty, kerätty, kuivattu ja paalattu eli puuvilla on erotettu siemenistä. Seuraavaksi se on kehrätty langaksi, langat on värjätty, kudottu kankaaksi ja kangas on käsitelty. Kangas on kuljetettu ommeltavaksi farkuiksi, farkut on viimeistelty (esim. hiekkapuhallus) ja kuljetettu myyntiin. Kuljetuksia tapahtuu toki muissakin työvaiheissa ja pitkiäkin matkoja eri maasta toiseen. Myyntikohteesta farkut ostetaan. Niitä käytetään ja pestään. Tämän jälkeen ne kierrätetään, jolloin ne joko siirtyvät toiselle käyttäjälle tai niistä voidaan ommella jotain uutta. Esimerkiksi kuten me olemme ommelleet vyölaukkuja. Farkut tai niistä valmistetut tuotteet hävitetään lopulta polttamalla eli lajitellaan joko energiajätteeseen tai kierrätetään teollisuuteen uusiomateriaaliksi. Osa farkuista, jotka jäävät myymättä, joutuu kierrätykseen jo myyntikohteesta sesongin päätyttyä. (https://kemiastap38b.wordpress.com/2015/04/27/farkkujen-elinkaari/)

Suurimmat ympäristövaikutukset farkkujen (ja muiden puuvillaisten vaatteiden) valmistuksessa tulevat kuljetusten ilmastovaikutusten lisäksi puuvillan viljelystä sekä värjäyksestä ja muiden kemikaalien käytöstä varsinkin, jos jätevedet lasketaan suoraan luontoon, kuten usein on kehitysmaissa tapana. https://eetti.fi/2009/09/14/blog-puuvillan-ymparistovaikutukset/ Ympäristöä kuormittaa myös tekstiilijätteet tuotteen elinkaaren lopussa. Onneksi tekstiilijätteen poltolle on tullut myös vaihtoehtoja ja sitä kerätään uusiokäyttöön ja uusia innovaatioita tekstiilialalle ja puuvillan vaihtoehdoksi tulee jatkuvasti.

Lähtökohtainen ajatushan on, että farkut palvelevat ostajaansa mahdollisimman pitkään, mutta farkkukangaskaan ei kestä ikuisesti, se haalistuu ja kuluu puhki, vetoketjutkin hajoavat. Kulumia voi parsia ja vetoketjut vaihtaa, jolloin vaate saa lisäaikaa käyttöön. Rikkinäinen vetoketju joko kierrätetään jätteeseen tai siitä jatkojalostetaan esimerkiksi koruja. Haalistuneetkin farkut voidaan uudistaa värjäämällä. On olemassa kotikäyttöön sopivia värejä, joita on turvallista käyttää. Vaikkakin värit ovat kemikaaleja, jos ei puhuta kasvivärjäyksestä, kemikaaleja käytetään uusien kankaiden värjäyksessä ja käsittelyssä niin paljon, että vanhan värjäys on silti parempi vaihtoehto. On aina parempi käyttää ja arvostaa jo olemassa olevaa mahdollisimman pitkään. Ja kun on aika ostaa uutta, tiedostaa tuotteen elinkaari lähtien raaka-aineiden tuotannosta valmiin tuotteen kierrätykseen tai hävitykseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *